Tällä kertaa hieman aiheen vierestä:
nappasin joululomalla kirjaston pikalainahyllystä sattumalta mukaani Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima. Olin aika skeptinen. Luen paljon maailmanparannuskirjoja, koska nautin siitä optimistisesta ajatuksesta, että voimme aina parantaa elämäämme, ja osa niistä on kuitenkin hyvin ristiriitaisia, tai liian imeliä, tai jotakin...
Kirjan luettuani tuntui siltä, että jos sen opit voisi sisäistää todella, ei enää tarvitsisi muita kirjoja tai oppeja.
Se vei hellästi ja loogisesti pois turhasta kiireestä ja ajattelusta. Mikä parasta, se ei tarjonnut uutta monimutkaista ajatus- tai uskomusjärjestelmää, joka sitten joskus oikein toteutettuna vapauttaisi, vaan kertoi mahdollisuuksista helpottaa elämää yksinkertaisesti. Sitä on vaikea kuvailla sortumatta kliseisiin, mutta voin sanoa liioittelematta, että se auttoi minua näkemään elämän uudessa valossa.
Tollen toinen kirja Uusi maa oli hieman laajempi kuin Läsnäolon voima. Nautin siitäkin, sain selityksen joihinkin kysymyksiini ja vahvistusta muutamille ajatuksille, mutta se ei tarjonnut yhtä syvää kokemusta kuin ensimmäinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti