Eklipsin jälkeen...

Eklipsi on nyt ohi, enkä edes yrittänyt tähyillä taivaanrantaa, olisiko sitä näkynyt...

Totta puhuen olin kamalan hermostunut pari päivää ennen eklipsiä. Aina välillä luulen, että tieto tulevista astrologisista tapahtumista jotenkin vapauttaisi minut, auttaisi valmistautumaan niihin henkisesti. Toistaiseksi tulokset ovat olleet vaihtelevia. Hetkittäin tiedostan esimerkiksi tuloillaan olevan hankalan transiitin, mutta usein koen sen silti fyysisesti ja psyykkisesti rasittavana. Oikeastaan en tiedä, onko astrologian avulla edes tarkoitus varsinaisesti välttää haastavien aspektien vaikutuksia. Joka tapauksessa se auttaa suhtautumaan niihin filosofisemmin. Minua auttaa usein tieto, että ongelmat ovat väliaikaisia, ja niiden on tarkoituskin ratketa ennen pitkää. Aika tylsäksihän elämä muuttuisi, jos voisi varautua kaikkeen liian tehokkaasti. Onneksi astrologiasta huolimatta elämää riittää aina elettäväksi.

Mutta käytännössä tämä eklipsi toimi nyt turhan tehokkaasti: perheen Rapu ja Kauris ovat kipeitä. Ja niillä merkeillä eklipsi osui nimenomaan terveyshuoneisiin. Valitettavasti. Jotenkin toivoin viimeiseen asti, että transiitti ilmenisi abstraktimmin eikä niin konkreettisesti. Mutta tämä nimenomainen eklipsi oli kyllä harvinaisen haastava. Hyvä uutinen on, että sen vaikutus hiipuu jo. Tämän Jouskari tosin arpoo nyt, tullako itsekin kipeäksi myötätunnosta, vai saisinko jotenkin pidettyä edes itseni terveenä...

Voimia kaikille muille eklipsin murjomille!